Olen tieteentekijä, maatalous- ja metsätieteiden tohtori, kasvatustieteiden maisteri ja rakastan luontoa ja uuden oppimista.

Aloin jo ala-asteella Mikkelin Päämajakoulussa kiinnostua kestävästä kehityksestä sekä kehitysmaiden tilanteesta, kiitos luokanopettajani innostavien tehtävien. Mäntyharjun lukiosta valmistumiseni jälkeen pyrin opiskelemaan ympäristönsuojelutiedettä Helsingin yliopistoon, mutta en päässyt sisään. Sen sijaan pääsin saman tiedekunnan metsätieteiden koulutusohjelmaan, joka tuntui jo muutaman viikon päästä kodilta. Sain oppia metsien ja luonnonvarojen merkityksestä eri yhteiskunnissa ja kulttuureissa. Opin kuinka päätöksentekoa varten tietoa tuotetaan tilastotieteen, kaukokartoituksen ja paikkatietotieteen keinoin. Opin myös määrittämään selkeitä päätöksentekokriteereitä sekä yhteensovittamaan erilaisia tavoitteita ja päätöksentekijöiden arvoja ja ratkaisemaan vaikeita moniulotteisia ongelmia. Monitavoitteisen päätöksenteon teoreettisten perusteiden opiskelu opetti minulle kuinka tärkeää on läpinäkyvä päätöksenteko kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

Valmistumiseni jälkeen innostuin työelämän kehittämisestä ja hakeuduin opiskelemaan sitä Helsingin yliopiston käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan, josta valmistuin myös maisteriksi. Opinnot tutustuttivat minut entistä enemmän siihen miten ihmiset, mutta myös työyhteisöt oppivat.

Kiinnostus ympäristöasioita kohtaan sai minut palaamaan metsätieteiden pariin ja aloitin väitöskirjani, jossa keskityin ymmärtämään kasvillisuuden ja metsien muutoksia.

Syksystä 2018 lähtien olen tutkinut miten ihmisen toimenpiteet muokkaavat puiden muotoa ja ovatko tekemämme toimenpiteet tällä hetkellä parhaita mahdollisia tavoitteidemme ja toisaalta luonnon kannalta.

Tutkimustietoa tarvitaan, jotta ymmärtäisimme maailmaa paremmin. Tieteellisen tutkimuksen tekeminen on kuitenkin hidasta, sillä riittävien havaintojen kerääminen ja analyysien tekeminen vie aikaa. Ja jotta tieteellistä tutkimusta pidetään riittävän pätevänä, täytyy sen kestää muiden tutkijoiden kriittinen tarkastelu ennen sen laajamittaista hyväksyntää. Tästä syystä tieteellinen tutkimus on kuitenkin objektiivista ja luotettavaa. Se on erityisen tärkeää tässä ajassa, jossa tiedon alkuperää ei aina pidetä välttämättä niin tärkeänä kuin mielestäni olisi syytä.

Haluan edesauttaa, että tieteellisen tutkimuksen tärkeys ja ymmärrettävyys lisääntyisivät ihmisten keskuudessa.

Viimeistään oman tutkijan urani aikana olen ymmärtänyt kuinka monimutkainen maailmamme onkaan. Ja olemassa oleviin ongelmiin tai haasteisiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja. Vaikka yksinkertaistetut väittämät ratkaisuista tuntuisivatkin houkutelevilta ja helpoilta.

Päätöksiä joudutaan kuitenkin tekemään vaikka kaikkea tietoa ei siinä vaiheessa välttämättä ole vielä saatavilla. Siksi onkin mielestäni oikein ja jopa välttämätöntä säätää päätöksiä ja suuntaa, johon ollaan menossa, jotta lopulta päästään parhaimpaan mahdolliseen lopputulokseen.

Haluan rikkoa ajatusta yksin kammiossaan kyyhöttävästä tutkijasta. Se ei nimittäin todellakaan pidä paikkansa! Tutkijoita on juuri niin monenlaisia kuin on meitä ihmisiä muutenkin. Nykyään tutkimusta on lähes mahdoton tehdä yksin vaan tutustumista niin ihmisiin, tutkimusyhteisöihin kuin -menetelmiinkin kannustetaan hyvin voimakkaasti. Olen saanut tutustua esimerkiksi metsäntutkimukseen Kanadassa, jossa valtavat pinta-alat ja etäisyydet tuovat omat haasteensa toisin kuin meillä täällä Suomessa, jossa jokainen metsä on mitattu viimeisen sadan vuoden aikana jo useasti.

Muutin vuoden 2018 alussa Helsingistä Joensuuhun, jonka olen kokenut hyväksi paikaksi asua. Joensuussa asuminen on vapauttanut aikaa ajatteluun niin työhön kuin muuhunkin elämään liittyen. Joensuun luonto ja Pohjois-Karjalan erämaiden läheisyys sekä todelliset vuodenajat ovat tulleet minulle tärkeiksi.