Taloudesta

Pidin puheenvuoron

Hyvä puoluevaltuuskunta,

Taloudesta puhutaan mediassa yleisesti joko talouskasvun tai velanoton kautta, aivan kuin se olisi itseisarvo. Vaikka ajatus taloudesta pääasiassa välineenä ihmisten hyvinvointiin on varmasti siellä taustalla, mielestäni se unohtuu kovin usein julkisessa keskustelussa.

Lisäksi keskustelu pyörii talouskasvun ympärillä, kun kuitenkin tiedämme, että nykyinen talousjärjestelmämme perustuu pääasiallisesti kuluttamiseen. Jo nykyisen kaltainen kuluttaminen on syynä ilmastokriisiin, joko suoraan tai välillisesti ja siitä pitäisikin mielestäni puhua avoimemmin, miten takaamme hyvän elämän kaikille ihmisille ympäri maailman, ilman nykyisenkaltaista riippuvuutta talouskasvusta.

Tutkimukset osoittavat, että ihmisten käyttäytyminen ei ole niin loogista kuin monet talousteoreetikot ovat uskoneet ja se vaikuttaa tietenkin myös talouteen. Tästä yksi esimerkki on työvoiman liikkuvuus, josta meillä on kokemusta myös täällä Suomessa. Talousteoriat olettavat, että ihmiset muuttavat sinne missä työtä on. Toki näin on, mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät halua muuttaa kauas perheensä, ystäviensä ja sukulaistensa vuoksi. Heillä voisi olla töitä muualla, mutta he valitsevat työttömyyden muuton sijaa, sillä ainakin ihmiset ja elinympäristö pysyvät samoina. Muutos voi olla monelle ihmiselle ylitsepääsemättömän stressin aiheuttaja ja sitä vältellään mahdollisuuksien mukaan.

Lisäksi taloustutkimukset muun muassa osoittavat, että ihmisten työnteon halukkuus ei vähene vaikka he saisivat vastikkeetonta tukea työttömyyteensä. Ihmisistä ei siis tule laiskoja vaan sosiaalinen tuki edesauttaa pahimman ajan yli. Tämä liittyy hyvin läheisesti meille vihreille tärkeään perustuloon, joka tarjoaisi jokaiselle perustoimeentulon, jotta ihmiset voivat keskittyä löytämään uuden suunnan elämälleen, kun ei ole tarvetta pelätä oman ja läheisten selviytymisestä.

Ihmisten käyttäytyminen liittyy läheisesti talouden toimivuuteen. Jos ihmiskäsityksemme ei vastaa todellisuutta, myös talouden perustalla olevat mallit eivät tarjoa luotettavaa tietoa. Siksi on myös tärkeää ymmärtää ihmisten ajatusmaailmaa ja tunteita, vaikka niiden yhdistämistä talousajatteluun pidetään usein naiivina eikä kovin keskeisenä. Uskon kuitenkin, että inhimillisemmällä ajattelutavalla myös talouskeskustelussa voitaisiin päästä kohti parempaa maailmaa.

Kiitos!

Tasa-arvosta kunnissa

Kirjoitin sanomalehti Karjalaisen mielipidepalstalle miten Joensuussa pitäisi edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta.

************************************

Tasa-arvolaki velvoittaa kunnat edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta kaikessa toiminnassaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että luodaan ja vakiinnutetaan toimintatapoja, joilla varmistetaan tasa-arvon edistäminen sekä asioiden valmistelussa että päätöksenteossa. Lisäksi tasa-arvoa tulee edistää palvelujen saatavuudessa ja tarjonnassa. Tätä kutsutaan myös sukupuolinäkemyksen valtavirtaistamiseksi.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan sukupuolinäkemuksen valtavirtaistamisen tarkoituksena on “muuttaa ne organisaation menettelytavat ja toimintakulttuuri, joissa sukupuolen merkitystä ei tunnisteta”. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa esimerkkejä sukupuolinäkemyksen valtavirtaistamiseen seuraavien kysymysten kautta:
Tukeeko kunnan liikuntatoimi eri sukupuolten tasa-arvoisia mahdollisuuksia harrastaa ja liikkua?
Kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut tukevat poikien ja miesten erityistarpeita?
Kuinka sukupuolten erilaiset tarpeet huomioidaan julkisessa liikenteessä?
Millä tavoin sukupuolten tasa-arvoa edistetään perusopetuksessa?
Edistävätkö kunnan hankinnat sukupuolten tasa-arvoa?
Edellä mainitut kysymykset liittyvät myös erottomattomasti sukupuolivaikutusten arviointiin. Ilman sukupuolivaikutusten arviointia on vaikeaa varmistaa, että tasa-arvo varmasti toteutuu kunnissa tehtävissä päätöksissä, jotka voivat koskea esimerkiksi palveluita tai resurssien kohdistamista.
Yksi konkreettinen toimi tasa-arvon edistämiseksi on sukupuolitietoisen budjetoinnin käyttöönotto. Tähän liittyy myös läheisesti sukupuolivaikutusten arviointi, sillä ilman niitä budjetoinnin vaikutukset eri ryhmiin jäävät helposti huomioimatta. Meidän tulee tiedostaa, että talouspolitiikka on nykyään lähtökohtaisesti eriarvoistavaa, sillä se vaikuttaa nykyisellään eri tavalla eri mies- ja naisryhmiin. Esimerkiksi palkaton työ kuten hoiva jää talouden ulkopuolelle. Siksi tarvitaan toiminnan yleisten tavoitteiden ja toimenpiteiden sukupuolivaikutusten arviointia ja sukupuolinäkökulman mukaan ottamista kaikkeen päätöksentekoon, myös budjetointiin.
Tasa-arvon edistäminen vaatii eriarvoisuuden näkyväksi tekemistä. Ja sen jälkeen eriarvoistavien toimintojen muuttamista.
Ninni Saarinen
Tutkija, kuntavaaliehdokas (vihr), Joensuu

Ihmisen hyvyydestä

Kuuntelin tällä viikolla MIT-professori ja taloustieteiden Nobel-voittaja Ester Duflon luennon hänen ja professori miehensä viime vuonna (2020) julkaistun kirjan Good economics for hard times löydöksistä. Laitoin kirjan tilaukseen, että pääsen tutustumaan siihen vielä paremmin.

Duflo on taloustieteilijä, jonka esittelemät tieteelliset tutkimustulokset kuulostivat kovin erilaisilta, ja ennen kaikkea lohdullisemmilta ja toiveikkaammilta, kuin minkälaisia argumentteja meillä laajasti esitetään talouden näkymistä, erityisesti poliitikkojen suulla. Duflon mukaan tutkimukset muun muassa osoittavat, että ihmisten työnteon halukkuus ei vähene vaikka he saisivat vastikkeetonta tukea työttömyyteensä, kuten korona-kriisin aikana jaettiin USA:ssa. Ihmisistä ei siis tule laiskoja vaan sosiaalinen tuki edesauttaa pahimman ajan yli.

Toisaalta mielenkiintoinen tulos oli myös se, että ihmiset uskoivat erilaisista taustoista tulevien lääkäreiden viestiä korona-viruksen torjumiseen (esim. Käsien pesu, maskin käyttö). Tämä siis siitä huolimatta, että tutkituilla ihmisillä oli lähtökohtaisesti kriittinen suhtautuminen esimerkiksi mustiin ja latinoihin. He siis uskoivat esimerkiksi mustaa lääkäriä vaikka heillä saattoi olla jopa rasistisia näkemyksiä. Tämä on mielestäni todella lohdullista, olemme lopulta kuitenkin lähempänä toisiamme kuin miltä välillä tuntuu. Olemme ehkä vain vieraantuneet toisistamme ja näemme helpommin eroavaisuuksia kuin meitä yhdistäviä asioita. Tähän toivoisin muutosta, jonka uskon olevan mahdollinen.

Duflon ehdottaa, että meidän tulisikin tarkastella näkemyksiämme toisista ihmisistä. Silloin on mahdollista huomata omat ajatusvääristymät. He ovat aivan yhtä ahkeria tai laiskoja kuin mekin. Tässä tulee mieleeni myös Rutger Bregmanin Hyvän historia, jossa haastetaan vallalla oleva ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on itsekäs ja huolehtii vain itsestään. Bregmanin kirjassa näytetään usean esimerkin ja tutkimuksen kautta kuinka todellisuudessa apua tarvitsevat ihmiset saavat etusijan ja heitä autetaan, jopa oman hengen uhalla. Ihmiset eivät siis olekaan pahoja, vaikka teemmekin pahoja tekoja.

Toivoisin tämän toisiimme uskomisen ottavan vallan laajemminkin yhteiskunnassamme. Sen pitäisi olla myös tekemämme politiikan perusta. Uskon, että sillä tavalla pystymme ratkaisemaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutostarpeet päästöjen pienentämiseksi ja toisaalta oikeudenmukaisempien elinolosuhteiden varmistamiseksi ihan jokaiselle täällä planeetalla.

Mielestäni se vaatii keskustelua ja todellista halua kuunnella toista osapuolta. Valitettavasti välillä tuntuu, että näin ei ole. Ehkä silloin olisikin hyvä kysyä, miksi toinen ei halua kuulla minua. Onko hän ehkä jäänyt aikaisemmin huomiotta ja hakee sitä ja nähdyksi tulemista ei-niin-rakentavin keinoin. Meillä on kaikki avaimet käsissämme ja olla niin hyviä kuin haluamme.

Anonyymi rekrytointi

Mielipidekirjoitus Karjalaisessa 13.4.2021

****************************************************************************************
Karjalainen uutisoi 4.3. Siun soten pilotoimasta anonyymistä rekrytoinnista. Sekä työnantajan että työnhakijan näkökulmasta kokemukset ovat olleet positiivisia. Anonyymi rekrytointi on pakottanut molemmat osapuolet keskittymään nimenomaan tehtävässä vaadittavaan osaamiseen. Tämä asettaa hakijat tasa-arvoisempaan asemaan, kun hakijoiden tunnistetiedot kuten nimi, ikä, sukupuoli, äidinkieli ja kuva ovat piilotettuina.

Anonyymia rekrytointia on pilotoitu esimerkiksi Helsingissä ja sitä halutaan jatkaa ja laajentaa, sillä rekrytoijat kokivat keskittyvänsä paremmin ihmisten osaamiseen eikä ihmiseen itseensä. Helsingin Sanomat uutisoi 30.11.2018 oikeusministeriön sokkorekrytoinnista, jonka aikana rekrytoija huomasi, ettei iällä ja sukupuolella ollut merkitystä työntekijän osaamisen kannalta. Tämä on tärkeää tuoda näkyväksi, sillä tutkimukset osoittavat miten esimerkiksi nimi ja etninen tausta vaikuttavat rekrytointipäätökseen. Jotta näitä vinoutumia voidaan poistaa, täytyy ne ensin tunnistaa. Anonyymi rekrytointi voi myös helpottaa jo työssä olevien hakeutumista uusiin tehtäviin, kun nykyinen työnantaja ei saa tietää työntekijänsä hakeutumisesta nykyisen työpaikan ulkopuolelle. Anonyymi rekrytointi kertoo myös työnantajan arvoista.

Vihreät ehdottavat kuntavaaliohjelmassaan anonyymin rekrytoinnin hyödyntämistä Joensuun kaupungin, sen konsernin ja kuntayhtymien rekrytoinneissa. Näin edistettäisiin hakijoiden tasapuolista kohtelua sekä todellista osaamiseen ja pätevyyteen perustuvaa tarkastelua. Anonyymillä rekrytoinnilla on mahdollista lisätä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä vähentää syrjintää, joihin lakikin jo kuntia velvoittaa. Joensuun strategiassa yhtenä tavoitteena on vähentää eriarvoistumista ja syrjäytymistä sekä edistää tasa-arvoa ja esteettömyyttä. Näiden tavoitteiden toteutumiseen anonyymi rekrytointi on hyvä alku. Nykyisessä Joensuun kaupungin Henkilöstön tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmassa ei mainita anonyymiä rekrytointia vaikka se olisi toimiva tapa tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen. Tämä tulisi mielestämme korjata seuraavaa suunnitelmaa laadittaessa.

Ninni Saarinen
Iiris Pääkkönen
Celeste Richman
Kuntavaaliehdokkaita (vihr.)

Mielen terveydestä

Kirjoitin Karjalaiseen mielenterveyteen liittyvistä ajatuksistani.

*****************
Yle uutisoi 28.12. kuinka psyykelääkkeitä on ostettu tänä vuonna aiempaa enemmän. Kyse ei kuitenkaan välttämättä ole jutussa haastateltujen asiantuntijoiden mukaan lisääntyneistä mielenterveyden häiriöistä vaan mahdollisesti siitä, että lääkkeitä on määrätty jos muuta apua ei ole ollut saatavilla. Tämä on huolestuttava suunta, sillä jokaisen omien mielenhuoltotaitojen tai keskusteluhoidon tulisi olla ensisijainen apu ahdistukseen ja lieviin mielialaoireisiin, kuten Ylen jutussakin todetaan.

Samalla kun elämän ja työn fyysinen kuormitus on vähentynyt, kuormitamme aivojamme ja henkistä jaksamistamme töissä, koulussa, harrastuksissa ja digitaalisissa ympäristöissä aivan eri tavalla kuin ennen. Vaikka suomalaisten fyysinen terveys on parantunut jo pitkään, mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja ne ovat jo yleisin syy sairauspoissaoloihin sekä työkyvyttömyyseläkkeisiin. Mielenterveyteen panostaminen voidaankin nähdä myös tehokkaana työllisyystoimena, jolla voidaan ennaltaehkäistä esimerkiksi masennusta, ahdistusta, alkoholismia, netti-/peliriippuvuuksia sekä syömishäiriöitä.

Jotta mielen haasteista voitaisiin puhua yhä avoimemmin, voitaisiin työpaikoilla ottaa käyttöön mielenterveyden ensiapukurssit. Ne voisivat olla hyvä tapa lisätä työntekijöiden ja työnantajien ymmärrystä esimerkiksi ajatusten, tunteiden ja tekojen välisistä yhteyksistä, jotka auttavat käsittelemään stressiä, rakentamaan ehjää minäkuvaa ja estämään vahingollisia riippuvuuksia sekä löytämään omaa hyvinvointia vahvistavia asioita. Vastaavaa osaamista voisi tuoda myös kouluihin. Näin näitä tärkeitä taitoja voitaisiin opettaa mahdollisimman monelle ennaltaehkäisevänä toimena. Tällöin niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin mielen solmuja olisi mahdollista avata heti, kun haasteita syntyy, jotta vakavammilta mielenterveysongelmilta vältyttäisiin. Kuten olemme oppineet, käsienpesu on tärkeää flunssan torjunnassa, niin vastaavasti mielenhuolto on avainasemassa henkisen hyvinvoinnin ylläpidossa.

Ninni Saarinen
KM (aikuiskasvatustiede)
Maatalous- ja metsätieteiden tohtori
Kuntavaaliehdokas, Joensuun Vihreät